Kuudes joulukuuta!

Teille käsky kuului rajoillamme seistä.

oli tehtävänne silloin mahdoton.

Sinne jäivät ikuisesti monet teistä,

teki valintojaan käsi kohtalon.

Ovat rajalliset elämämme päivät,

emme koskaan tiedä kenen vuoro on.

Monet palas´, mutta liian monet jäivät,

vuoksi kodin, isänmaan ja uskonnon.

Ilman ontuvaa ystävääni,

olisimme vain läntisin lääni.

Ilman miestä, jonka jalka on nyt puuta,

olis´ arkipäivä  kuudes joulukuuta.

Eivät koskaan mene umpeen sielun haavat

emme niitä pysty teille korvaamaan.

Aivan harvat teistä nähdä saavat,

kun me itsenäisyyytämme juhlitaan.

Vielä vapaana on ja itsenäinen maamme,

se on sitä vuoksi suuren urheuden.

Nöyrin mielin Suomen lippuun katsokaamme,

kiitos teidän, se on sinivalkoinen.    (Pertti Mäenpää)

Kiitos myös enolleni ja sedälleni, jotka antovat

henkensä maamme itsenäisyyden puolesta!